Valoa

Ensiksi, hauskaa joulua kaikille jo valmiiksi!


Tämä saattaa jäädä tämän vuoden vikaksi bloggailuksi, sillä lauantaina lähdemme joulun viettoon äidilleni, tiistaina sieltä miehen vanhemmilla pohjanmaalle, ja torstaina lähes suoraan Helsinki-Vantaalle ja koneeseen. Takaisin kaukomailta (no, ei se Tunisia nyt niin kaukana ole) tulemmekin sitten 2. päivä. Läppäriä en ainakaan ulkomaille aio ottaa mukaan, noista muista en sitten tiedäkään. Ihan hyvä ottaa lomaa tästäkin laitteesta! ja aivan ihanaa saada lomaa muutenkin :P


Ennen lauantaita pitäisi siis olla ainakin

1.joululahjat ostettuna ja tehtynä ja kauniisti pakattuna ja
2.pakkausoperaatio viikon reissua epävarmasäisessä kohteessa varten valmiina.

Lukumäärä tähän mennessä suoritetuista ylläolevista tehtävistä: 0.

Itseasiassa olen varmaan miinuksella suoritettujen tehtävien määrässä, sillä edes matkalaukkua ei vielä ole hallinnassani, se pitäisi siskolta hakea. No, ainakin olen tehnyt listan mitä ottaa mukaan (kohta vaatteet merkittynä vain epämääräisesti "vaatteita"), hommannut matkavakuutuksen ja käynyt pistättämässä itseäni Havrix-tehosteella.



Jostain syystä olo ei kuitenkaan lähentele minkäänlaista paniikkia, vaikka ehkä pitäisi, varsinkin kun tiedossa on vielä koulutöiden loppuuntekeminen ja palauttaminen huomenna. Kuukauden Euroopan kiertelyllemmekin taisin pakata tyyliin edellisenä iltana. Että kyllä sitä ehtii!



Jouluvaloista yritän saada jouluista tunnelmaa, jotenkin minulle joulun tuo parhaiten aina kynttilät, valot ja ruoka (en tosin tarkoita tällä varsinaista jouluruokaa, vaan juustoja, pähkinöitä ja suklaata, nams). Tykkään kyllä kynttilöistä muutenkin, ja itseasiassa käytän noitakin valoja yleensä pitkälle joulun jälkeen. Ulkona on niin pimeää, että pieni tunnelmavalaistus vain piristää.





PS: Olen nyt jopa ommellut, siis ihan muuta kuin koulujuttuja! Tämä saavutus oli pakko tulla jakamaan. Uusi mekko ja tuunattu satiinihame siis syntyivät (tai sai uuden elämän, kummasta nyt puhutaankaan..) käsissäni, jee.

So give me Coffee&Tv

Olen tällä hetkellä aivan addiktoitunut sarjaan nimeltä Heroes. Kiinnostus heräsi, kun sarja Suomen telkkarissa alkoi ekan kerran, eikä näköjään ota laantuakseen. Nythän Subilla pyörii tuo ensimmäinen tuotantokausi uusintakierroksella sunnuntaisin.

Oma katseluni menee tällä hetkellä jo 3. tuotantokaudessa, mutta kertaukseksi olen välillä katsellut noita 1. kauden uusintojakin.





Suosikkihahmoni Heroesista on Sylar, mikä saattaa kuulostaa oudolta, kun ajattelee alun kasvotonta sarjamurhaajaa. Hahmosta kuitenkin matkan varrella kehittyi kaiken aikaa kiinnostavampi, ja hänessä tuntuu useampi puoli taistelevan keskenään kaiken aikaa.




Toinen suokkarini on Peter Petrelli, joka niinikään on myöskin kehittynyt mielenkiintoisemmaksi sarjan edetessä. Alussa nuo kaksi suosikkiani olivatkin oikeastaan vastakohdat toisistaan, kylmä murhaaja ja kiltti sairaanhoitaja, mutta matkan varrella he ovat tulleet lähemmäksi toisiaan.




Myös Hiron kohtaloa on hauska seurata, samoin Clairen (josta ei nyt kuvaa löydy).

Onhan sarjassa kasa epäkohtia, ja välillä tulee toistoa, mutta koukuttavaksi ajanvietteeksi tätä sanoisin. Kokoajan tosin odottaa jotakin suurta juttua, kaiken merkitystä paljastuvaksi.

Hmm.. Ennen nukkumaanmenoa ehtisi ehkä vielä yhden Heroesin katsoa :)

Leathery flowers

Nahkakukat on peräisin vaatetusopiskelijakollegani (huh mikä sana) kätösistä ja ostin ne pari viikkoa takaperin koulun joulumyyjäisten yhteydessä. Kukat on tarkoitettu rintaneuloiksi tai hiuksiin kiinnitettäviksi, molempiin tarkoituksiin on aseet takapuolella.



Myös nahkainen rintakoru-sudenkorento eksyi mukaani. Nahka on näköjään kova juttu, mitään muuta en ostanut!



Sudenkorentojen lisäksi tekijällä oli myynnissä myös linnun, kitaran ja norsun mallisia koruja, muun muassa. Hän on ensi sunnuntaina DesignKlubilla myymässä jutskiaan (kyllä, tämä on mainos mutta ei maksettu sellainen. Kata, saa tarjota kahvin!), monen muun taitajan lisäksi. Sinne minäkin suuntaan!

Tamperelaiset, kannattaa muuten käydä Twizt-nimisessä pikkuisessa ompelimo/kangaskaupassa Työväenteatteria vastapäätä, siellä myydään nyt kankaita 3-10e metrihintaan. Tosin en mene vannomaan että sieltä mitään enää löytyy, ostettiin parin koulukaverin kanssa kauppa siinä määrin tyhjäksi tänään :D ostin 1.3m silkkiä sekä kahta muuta kangasta, yhteishintaan 13e! siis mitä, sen saman silkin metrihinta eurokankaassa on 29e. Uuh. Tarjoukset ja alennusmyynnit, meidät on tarkoitettu toisillemme.

Mutta nyt täyttämään vatsaa uuni-canneloneilla, tomaatti-mozzarella-oliiviöljy-salaatilla, ciabatta-leivällä ja homejuustolla plus punkulla. Ja jälkkäriksi euroopan reissulta mukana tullutta kahvilikööriä. Meillä on juuri tällaista - joko elän pelkillä linsseillä ja maustamattomalla viilillä päivät pitkät tai sitten vedetään pitkän kaavan kautta :)

More shades of grey

Tuntuu että tämä pimeys ihan oikeasti imee kaikki voimani jonnekin, väsyttää kaiken aikaa. Viime viikolla olin nukahtaa koulun lisäksi elokuviin, keikalle ja itsenäisyyspäivä-lounaalle. Valohoitoa tänne, kiitos! Onneksi (melkein) kahden viikon päästä löhöillään Tunisiassa, ja vaikka siellä ei mikään helle tähän aikaan olekaan, niin ainakin aurinko nousee joka päivä! Nykyisin en sitä juurikaan edes näe, kun lähden kouluun, on pimeää, ja sama jatkuu kun sieltä viiden aikoihin kotiudun.



Kamera alkoi taas täyskuntoisesti toimia viikonloppuna, mutta nämä kuvat ovat jo yli viikon takaa, mikä tarkoittaa sitä, ettei itselaukaisinta ole voinut käyttää.

Tunika kuitenkin (mikäli kuvista mitään selvää saa, epäilen vahvasti että ei) on yksi lempparini, tänä syksynä kirpulta (apua, nyt tuo sana tarttui minuunkin!) löydetty. Siinä on pallotettu helma, kiva pääntie ja malli on löysä ja mukava. Materiaali on jotakin tekokuituista trikoota.



Saappaita sentään on helppo kuvailla.


Korut on erilliset, kiedoin ne vain köntiksi yhteen.




Löysin kirpulta viittamaisen himoitsemani neuletakin. Tällaisen olen halunnut vaikka kuinka kauan! Tämä kuva on Henkan sivuilta, mutta omani on merkkiä KappAhl, kuitenkin malli on hyvin samantapainen. Ihanan lämmin, mukava ja muunneltava. Voisin hankkia saman useammissa väreissä, jos jostain vain löytyy.

Tuli muuten mieleen yksi päivä, että vaatetusalan opiskelut aloitettuani hyvin pitkälti kaikki muu ompeleminen on osaltani jäänyt jonnekin matkan varrelle. En ole aikoihin tehnyt mitään muuta kuin koulutöitä, tai edes tuunannut mitään! tähän saattaa vaikuttaa tosin sekin että oma koneeni on rikki, ja joutuisin kaiken tekemään koulun puolella. Mutta silti :) Suutarin lasten kohtalo pätee näköjään räätälin vaatekaappiinkin.