Cutting off

Tein jotain jännää. Jo jonkin aikaa ovat pitkät hiukset tuntuneet kuumottavilta, raskailta, sotkuisilta ja epäkäytännöllisiltä. Eilen yhden aikaan yöllä, sen sijaan että olisin mennyt nukkumaan, tartuinkin saksiin, pistin hiukset ponnarille ja napsaisin. Viuh. Sinne meni.

Toki leikkasin tukkaa vähän siistimminkin tuon jälkeen, tunti siinä suunnilleen meni (ja voin kertoa että oman hiuspehkon trimmaaminen takaa on kahdenkin peilin avustuksella melko haasteellinen tehtävä). Ennen koko operaatiota piti tosin soittaa miehelle, joka on tällä hetkellä vanhemmillaan käymässä Pohjanmaallaa ja kysyä että katseleeko se mua vielä lyhyillä hiuksillakin (jos vastaus olisi ollut jotain muuta kuin odotin ja mitä sieltä tulikin, eli kyllä, olisi parisuhde päätynyt pienen harkinnan alle :))






Hihii, minulla ei ole ollut näin lyhyitä hiuksia sitten 90-luvun ja yläasteen. Ihana tunne muutenkin, jotenkin raikas ja kevyt, kun ei olekaan omaa pitkää hiirenhäntää tai pidennyksiä. Pidennykset minulla ehti ollakin 1.5 vuotta (toki laitettiin useamman kerran uudestaan), joten olikin jo aikakin tehdä jotain! Ja hyvä puoli tässä on tietty myös se, että ainahan hiukset kasvaa takaisin, ja jos ei, ne jatkot on helppo lätkäistä päähän. Jos alkaakin kaduttaa.

Koko ajan tekee mieli hipelöidä niskaa kun siellä ei olekaan enää paljoa mitään. Kaikki tavalliset kampauksetkin, kuten ponnari ja ranskanletti tuntuvat uusilta ja eksoottisilta. Ja herranjumala hiukset näyttää paksuilta, kun niistä lähtee 15 senttiä pituutta roskiin! Myös tupeeraus saa ihan uudet ulottuvuudet tämän kanssa.

En tosin oikein tiedä vielä miten tätä kuuluisi laittaa, siksi täytyykin nyt alkuun kokeilla eri juttuja. Pitäisiköhän hankkia suoristusrautakin, varmaan.






Tässä vielä eräs päivänasu eiliseltä kun oli vielä hiuksetkin. Enää ei saa nutturaa, pikkuisen ponnarin kyllä.

Tuo neuletakki on eräs ihanimmista mahdollisista asioista, superpehmeä ja ohut sekä muuntelukykyinen. Sen helmat voi vaikka kääriä päälleen jos tekee mieli käpertyä jonnekin. Ostin sen Helsingissä Ginasta kun olin unohtanut takkini kaverin luo ja tuli kylmä. Ei se ihan täysin heräteostokseksi tuomittava kuitenkaan ollut, olen useamman kuukauden etsinyt mustaa, pitkää ja valuvaa neuletakkia.

Olen ihan ekstaattisessa tilassa uusien hiusteni kanssa, ja sen lisäksi ilostuttaa huominen PMMP:n Tammerfestin keikka, poikakaverin järkkäilemä Noste-lava ja lauantaiset kaverin polttarit (joka ei toivottavasti lue blogiani, ainakaan ei ikinä ole tullut puheeksi). Hih, en ole ikinä ollut polttareissa! Häissäkään en ole kovin usein ollut, kerran aikuisena ja joskus ihan pienenä perhetuttujen häissä, josta ainoaksi mielikuvaksi on jäänyt se että oli kauhean kivaa änkeä morsiamen jättimäisen hameen alle kaikenaikaa. Siksi onkin kivaa että tälle kesälle on tiedossa kahdet kaverihäät! Ja ei hätää, lupaan olla toistamatta tuota episodia enää.