Siitä että sitä ei voi laskea alas koska se upottaa sisälleen niin että ei edes tajua istuneensa se käsissään lukemassa monta tuntia, siitä että useampikaan lukukerta ei saa kyllästymään, siitä että se jättää aavistuksen tyhjän olon kun se on ohi, mutta samalla siihen ei kaipaisi mitään lisää. Ja koskettavuudesta, elämään jäävästä tunnereaktiosta kun se on luettu. Ja ne vahvat tunnereaktiot jää aina mieleen, ne saa tuntemaan että on elossa ja siksi niitä aina tavoittelee, vaikka tässä on jossain vaiheessa tajunnut senkin, että kaikkein parasta oikeastaan on kuitenkin tavallinen arjen tyytyväisyys ja se ihana tunne, kun ei kaipaa yhtään mitään.
Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi on ollut yksi lempikirjojani siitä asti kun luin sen ensimmäisen kerran joskus vuosia sitten. Siksi hypinkin riemusta kun löysin sen ihan sattumalta viikko sitten Tammelan kierrätystorilta, jossa tavara kiersi vaihtoperiaatteella - tuo jotain, vie jotain (ja ihan välihuomautuksena, se idea on loistava ja tätä kierrätystä voitaisiin järjestää enemmänkin). Sitä ei ollut vielä hyllyssäni, mikä oli huutava vääryys. Ja sunnuntaina päätin avata kirjan pitkästä aikaan uudestaan, ja yhtäkkiä huomasinkin lukeneeni sitä kunnes nukahdin ja menin päivissä sekaisin. Herättyäni illalla avasin sen taas, luin aamukolmeen, heräsin yhdeltätoista ja kahden jälkeen havahduin siihen että kirja oli loppu ja en ole vielä edes noussut sängystä.
Kirja on samalla ihanan naiivi, pelottava ja rujo, sekoitus fantasiaa ja omaa kotikaupunkiani, sekä vaivattoman sulavan oloisesti kirjoitettu. Mukaansatempaava. En ole ollut näin rakastunut muihin Sinisalon kirjoihin, vaikka nekin on olleet nautittavia lukukokemuksia.
Siis: suosittelen! omalla vastuulla, varsinkin jos et ole lomalla niinkuin allekirjoittanut ettet epähuomiossa unohda mennä töihin. Itse joskus, tämäkin vuosia sitten, unohdin mennä pääsykokeisiiin yliopistolle koska uppouduin lukemaan Orwellin 1984:sta - vaikka myönnettäköön, kyseiset pääsykokeet eivät niin älyttömästi kiinnostaneet valmistautumisesta huolimatta, hakemisen taustalla oli ehkä enemmänkin sellainen (mitä ilmeisimmin koko elämän kestävä, alkaa vähän vaikuttaa siltä) mitä helvettiä mä teen mun elämällä -paniikkikohtaus kuin oikea palo alaa kohtaan. Tuokin kirja jätti tyhjän aukon, jota paikkasin lähtemällä pitkälle lenkille ja lenkillä yhtäkkiä tuli sellainen olo että pitiköhän mun olla tänään jossain - ainiin, ne pääsykokeet. Hups.
10 kommenttia:
Toi on kyllä kaikin puolin ihana kirja ^^ Itsellänihän on tuosta sellainen versio, joka oikeastaan kuuluu Saarijärven lukion omalle pikkukirjastolle :D Luettiin se yhtä kurssia varten, ja sitten kirja jäi minulle, eikä kukaan ole siitä kysellyt. "Hups". :D Ja oon huomannut, että joitakin kirjoja kannttaakin lukea moneen kertaan kun itse vanhenee ja kasvaa ja kypsyy, niitä alkaa sitten tulkita vähän uudella tavalla ja saada irti vähän erilaisia juttuja ajan myötä... :)
Viime vuonna luin kirjan uudestaan, kun yksi tenttikirjaksi laitettu väitöskirja analysoi tuota ja kahta muuta teosta. Kurssi oli Sukupuolen tekeminen ja esittäminen, tenttimatskuna oli täältä löytyvä pdf jos kiinnostaa vaikka: http://herkules.oulu.fi/isbn9789514286117/ :)
Maria: Kiitos linkistä, vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta aihealueelta että taidan käydä tutustumassa tuohonkin!
Mulle on käynyt myös noinkin joskus kun sulle tän kirjan kanssa, tosin olin silloin ala-asteella ja voi kauhistus sitä syyllisyyden määrää mitä tunsin kun tajusin unohtaneeni itselleni yhden kirjan enkä tietenkään kehdannut enää palauttaa sitä :) looginen reaktio.
Samaa mieltä myös tosta uudelleenlukemisesta, se on juuri se syy miksi haluan omistaa kirjoja sen sijaan että käyttäisin kirjastoa (sen lisäksi että unohdan aina palautuspäivät), kuitenkin hyvät kirjat tulee luettua useampaan otteeseen. Sama pätee elokuviin! Elämäntilanne ja oma kasvaminen vaikuttaa aina siihen miten jonkin kirjan/elokuvan/minkä vain tarinallisen kokee.
Tykkäsin kans kirjasta paljon! Ei nyt ihan superlemppareihin yllä, mutta vaikuttava teos se on!
Mäkin muistan aikoinani syvästi vaikuttuneen kirjasta, täytyykin etsiä teos kirjastosta käsiin ja lukea se uudelleen :) Kirjojen uudestaan lukeminen vuosien päästä on hauska ajatus, siinä voi huomata uusia puolia itsestään!
Laitetaanpas toi lukulistalle! Parhaillaan luen viimeisiä sivuja Deborah Spungenin Nancysta ja suren jo etukäteen hetkeä, kun se vika sivukin on luettu. Siis vaikka oon lukenut sen kirjan kertaalleen yli 10 vuotta sitten ja voin aloittaa sen vaikka heti uudelleen.x) Se vaan on niin hyvä, että menee järki.
Oi, Nancy on kyllä myös vavahduttava! muistan kanssa kun luin sen ekan kerran, joskus varhaisteini-iän kipuilussa ja vaikutuin. Pitäisi hankkia se omaankin hyllyyn kanssa niin pääsisi taas kahlaamaan. Kuitenkin ehtinyt tässä vuosien saatossa unohtaa kaikenlaista, ja niin, ehkä siitäkin löytää uusia piirteitä, vaikka lukukertoja on useampi takanakin.
Mä luen lemppareita uudestaan ja uudestaan, omasta minikirjastosta löytyy myös tuo kyseinen teos. Se on hieno kirja ja ilahdun vieläkin siitä ajatuksesta, että se voitti aikoinaan Finlandian, vaikka omalla tavallaan vähän naivi onkin.
Heidi: Mä taas olen itsekin niin naiivi että koen sen tietyn naiiviuden tässä (ja usein muussakin taiteessa) vain positiivisena asiana:) toki silläkin voidaan päästä rasittavuuteen asti jos överiksi mennään tai sitä ei hallitse, niinkuin kaikella muullakin.
ps. En tiennyt että se on voittanut Finlandian! Ansaitusti mustakin.
Se on mieletön tunne, kun tajuaa löytäneensä niin loistavan kirjan, ettei voi lopettaa lukemista kesken!!
Musta tuntuu, että oon fiiliksissä vieläkin tosta yhestä Langennut enkeli-kirjasta, vaikka sen lukemisesta on jo viikko.
Hei!
Missä tuollainen Tammelan kierrätystori on? Kiinnostaisi käydä katsomassa :) onko se siis Tammelassa Tampereella vai paikkakunnalla Tammela?
-Menninkäinen
Lähetä kommentti