Hippimekot on valkoisia ja niissä on pitsiä. Ne on yksinkertaisia, helppoja pukea päälle ja helppoja riisua. Ne on luonnonmateriaalia ja ne on kierrätettyjä. Ne päällä voi kuunnella folkia ja haaveilla 60-luvun lopun auringosta.
Mutta ne päällä voi myös unohtaa hölmön nostalgisen utopian, keskittyä tähän hetkeen ja elää vuoden 2011 sateisessa Tampereessa. Kirota oikuttelevaa mokkulaa ja kuitenkin olla tyytyväinen siihen kehitykseen mitä sen 60-luvun jälkeen on tapahtunut. Mukavuudenhaluinen kaupunkihippi ei pärjäisi menneisyydessä.
Tämä hippimekko on ehtinyt asua vaatekaapissani jo hetken, se on tehty kirppispuuvillaverhosta niinkuin hippimekon arvolle onkin sopivaa. Ilman kaavoja. Taas. Yksinkertaisen malliset vaatteet vaan on niin helppo leikata jonkun hyväksi todetun olemassaolevan vaatteen mukaan, kunhan sen tekee taitteelta niin että lopputulos on symmetrinenkin. Toinen vaihtoehto olisi kai hankkia toimiva peruskaava jota voi muokkailla milloin mihinkin suuntaan niinkuin mieli halajaa. (tai etsiä se peruskaava jostakin kaava-arkistoista ja ottaa käyttöön, toim. huom.)
3 kommenttia:
Moi :) Pieni haaste sulle: http://aurinkosadetanssia.blogspot.com/2011/07/kolmen-kysymyksen-haaste.html
Moi ja kiitos :)
olet kyllä ihana <3 t.hippi
Lähetä kommentti