Mutta! nyt tapahtui suuri muutos asiassa. Nimittäin latasin vihdoin koneelleni Poladroid-ohjelman, joka ei ole ollenkaan sama asia mutta helpottaa pikkuisen polaroidien kauniiseen maailmaan tahtovan sieluni tuskaa.
Mutta mikä parasta. Alkusysäys tälle oli se että lähden huomenna puoli-spontaanisti Ruisrockiin enkä saanut mistään varmaa tietoa siitä saako sinne ottaa järkkäriä mukaan (tässäkin päästään taas kohtaan saamattomuus, olisi se kai tarpeeksi kauan soittelemalla selvinnyt), pokkarini sattuu olemaan väärässä kaupungissa (ja sielläkin se on ollut pari kuukautta mystisessä paikassa X) enkä henno lähteä ilman kameraa. Vastauksen löysin pitkän metsästysprosessin jälkeen Ärrältä, ja nyt matkaani lähtee nuoruusvuosien festareiden hengessä kertakäyttökamera. Oma pieni kesäkamerani!
Ja paluu aikaan ennen digikameroita, joihin olen alkanut rakkaussuhteen lisäksi kehitellä pienoista ahdistussuhdetta. Kaltaiselleni ihmiselle joka käsittää kameran oman itsensä jatkeena ja jolle kuvat edustavat elämää ja hetkiä ja muistoja jotka muuten katoaa, digikameroiden loppumaton kuvausmahdollisuus on pelastus. Silti välillä sitä kaipaa sitä että valitsee ne hetkensä tarkemmin, että joutuu harkitsemaan ja odottamaan ja miettimään enemmän. Yksinkertaisuutta. Ja siihen rakoon polaroidkamera sopisi juuri tasan. Mutta kertakäyttöinen pikkuinen kinovehjekin riittää ensiavuksi.
Ja siis, summa summarum, ja tässä piilee koko homman mainious. Nyt mulla on kerttiskamera, siis toisin sanoen filmikamera, ja Poladroid-ohjelma, ja skanneri, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että mulla on köyhän naisen (hidas ja monimutkainen) polaroidkamera.
Ne-ro-kas-ta. Jee!
4 kommenttia:
Hienoja kuveja! Tykkään minäkin! Nummela ei ymmärtäis meitä.. ;)
Kyllä filmissä on aina oma tunnelmansa<3 Ite oon yrittänyt metsästää mustavalkoista kertakäyttökameraa, mutta niitä ei tunnu löytyvän :/ Värillisiä kyllä.
Eräs porukka osti ne koneet, joilla Polaroid-filmiä tehdään, joten sitä saa edelleen erilaisina variaatiointa täältä! --> http://the-impossible-project.com
Poladroid on kiva, vaikka ei toki pärjää alkuperäiselle. Mutta tuo sun köyhän naisen polaroid on aika hyvä :D
Se Fuji on näppärä, vaikka kuvat onkin paaaljon pienempiä kuin normi polaroidit. Mutta ne on söpöjä!
Mari: Haha, Nummela on sellainen paikka :)
bubble: Se värillinenkin normaalikerttiskamera tuntui olevan niin kiven takana että osaan vaan kuvitella mitä mustavalkoisen kanssa. Vedenkestävä olisi kanssa kiva.
Tiesin tostakin mutta oon vähän..noh, hidas kaiketi :) Kuten huomaa tästä kommentteihin vastaamistahdistakin.
ravenwaves: Olen itsekin ylpeä kekseliäisyydestäni :) voi olla että niitä lopputuloksia (jotka tosin on sitten vaan koneella) saa ihailla pitkän ajan päästä kunhan saan kamerat räpsittyä täyteen. Siellä on teistäkin kuva!
Tykkään kanssa siitä tavallaan, ja sun blogista sen alunperin joskus bongasinkin :)
Lähetä kommentti