oranssimania tapaa tavarasotkun.

 

Kävin viikonloppuna entisessä kotikaupungissani ja entisessä asunnossani. Juhlin ystävän lähtemistä ja vanhenemista. Nukuin päiväunet yhteishuoltajuuskissani kanssa.

Ja sitten mietin että elämä on oikeastaan aika kivaa, vaikka asiat muuttuu ympärillä, ja vaikka se ei aina tunnu hyvältä. Mutta muutos vie eteenpäin ja tuo uutta ja mikään ei ole pysyvää paitsi muutos - keksisinköhän vielä lisää kliseitä tähän!

Pienen kuuloiseksi esimerkiksi muutoksesta voisi sanoa vaikka sen, että joku tasan vuosi sitten julistaa inhokkivärikseen oranssin ja vitsailee perään että vuoden päästä varmaan rakastan sitä väriä - ja nyt kärsii jonkinlaisesta oranssipsykoosista.

Siksi H&Mn oranssi, siis juuri se täydellisen vähän punaiseen vivahtava oranssi, rusettipaita on ihan... no, täydellinen. Malli, väri, kaikki. Laatu jääköön nähtäväksi - välillä kun noista halpisketjuista löytyy hyvälaatuisia helmiä ja välillä sitten jotain ihan muuta.

Vaatteiden ostelu on kyllä muutoin jäänyt vähemmälle, koska tuntuu että hukun tähän vaate- ja tavarapaljouteen eikä se ole kiva tunne. Vuosi sitten olin kahden asunnon loukussa ja elin askeettisesti, ja se on yhtäkkiä taas houkutteleva ja virkistävä ajatus - kaksi lautasta, kaksi mukia, muutama vaate eikä järjetöntä määrää tavaraa jolla ei käytännössä tee mitään mutta josta ei osaa luopuakaan.
Koska oikeasti, ison kasan tavaraa omistaminen on alkanut ahdistaa ja pahasti. Mitä ihminen kuvittelee tekevänsä kaikella tällä?

Mutta siltikin tämän ostin. Koska se oli oranssi ja täydellinen ja maksoi alle kympin.

Ja ilmeilin kameralle koska lauantai-illat ennen kuin lähtee tapaamaan kavereita on vähän sellaisia.

ps. Pakko kertoa että noiden kuvien sävyssä ja sameudessa ja valossa on jotain mistä tykkään! Kahden ensimmäisen ainakin :)